Kitale

Reilu kuukausi sitten muutin Busiasta Kitaleen. Vähän aiemmin myös lapseni saapui Keniaan ja yhtäkkiä ylimääräistä aikaa ei enää ollutkaan, ei sen koommin jäsentää ajatuksia, kuin kirjoittaa niitä ylös. Busian viimeiset ajat olivat aika tiukkatahtista työntekoa, joten Kitaleen saavuttuani olin aika puhki. Myös uuden ympäristön haltuun ottaminen vei taas aikansa. Ensimmäisenä kiinnitin huomiota Kitalen vehreyteen. Kitale on myös Busiaa jonkin verran vauraampi kaupunki, jonka pääelinkeino on maanviljelys. Ihmisiä on moneen lähtöön, rikkaita ja köyhiä, katulapsia ja -aikuisia, usean heimon edustajia, mzunguja jne. Melkein kaikkea on satavilla: kun kahvihammasta kolottaa, on iced cappucinoakin tarjolla.



Asumme täällä lapseni kanssa pienessä sievässä rivitaloasunnossa.
Naapurissa asuu myös 5-vuotias tyttö, mikä on ehdottomasti iso plussa. Lapset leikkivät ensin iltaisin yhdessä ja nyt kun naapurin tyttö on lomalla, he leikkivät myös päivät yhdessä. Välillä kun tulen töistä kotiin, saattaa meillä olla 5-6 lasta leikkimässä. Koen muutenkin, että lapseni on sopeutunut tänne hyvin, sosiaalisena ja uteliaana lapsena hän pärjää. Ikävä tosin välillä vaivaa ja ilman  yhteistä kieltä hoitajansa kanssa, asiat ei aina ole niin yksinkertaisia. Kysyin lapseltani mikä täällä on ollut parasta ja hän vastasi, että leikit toisten lasten kanssa ja kotimme täällä. Lisäksi hän mainitsi positiivisena asiana sähkökatkot, lämmön, uimisen ja eri eläimet. Hän iloitsi myös kaikista uusista asioista, uuden oppimisesta ja erityisesti kielten (englanti ja swahili) oppimisesta.
   
Työni Kitalessa lähti ripeästi käyntiin, sillä minulla oli jo selkeät ajatukset siitä mistä lähden liikkelle. Aikaa minulla on ollut täällä hieman enemmän kuin Busiassa, joten olen pystynyt viettämään vielä enemmän aikaa oppilaiden kanssa. Vaurauden näen täällä paremmin varusteltuina kouluina ja ehkä oppilaidenkin hivenen parempana elintasona. Se mikä on yhteistä täällä ja Busiassa, kummassakaan maakunnassa ei ole varaa maksaa opettajille säännöllistä palkkaa ja se luo omat haasteensa myös hankkeelleemme.

Nyt reissumme alkaa kuitenkin olla jo loppusuoralla, joten pikku hiljaa suuntamme ajatuksemme jo Suomeen, jouluun, kynttilöihin (joita kyllä polttelemme täälläkin sattuneesta syystä melko usein..) ja omiin töihin Suomessa.